Lentokone laskeutui pehmeästi kohti pimeää kaupunkia. Katsoin ikkunasta kauan ikävöimääni Accraa ja tuntemukseni olivat ristiriitaisia. Kaupunki näytti niin pimeältä, sen matalista rakennuksista pilkotti vain sieltä täältä utuista valoa. Pimeys ahdisti, en pystynyt saamaan selkeää kuvaa siitä mihin olin laskeutumassa ja jäämässä seuraaviksi viideksi kuukaudeksi. Kentällä vastaan tuli tuttu haju, kostea ja ummehtunut. Joka puolella hääräsi ihmisiä, kädet huitoivat ja äänekäs puheensorina täytti koko lentoterminaalin. Jotkut kutsuttiin passintarkastuksessa suoraan jonon ohi ulos, meitä ei kutsuttu vaan jonotimme kärsivällisesti loppuun asti. Joko emme olleet tarpeeksi vaikutusvaltaisia tai emme vain tajunneet sujauttaa paria tuhatta cediä lentokenttävirkailijan taskuun.

Lentokentän ulkopuolella suuressa väen tungoksessa löysimme meitä vastaan tulleet ihmiset kuin sattuman kaupalla ja pian istuimme jo auton kyydissä kohti tulevaa. Vauhti oli tarpeeksi kova ja tiet juuri niin kuoppaisia kuin muistin, vapauden huumaa ei voinut olla kokematta. Afrikan äänet ja tuoksut pimenevässä illassa ja auton ikkunasta puhaltava lempeä tuuli sai meidät hurmioitumaan. Mielikuvat ja muistot maasta olivat ristiriitaisia, mutta samalla pohdimme kukin ääneen kuinka hyvältä tuntui saapua Ghanaan.

Sosiaalipedagoginen työ tapahtuu ihmisen arjessa, jolloin keskeisenä osana on sen todellisuuden tunteminen ja ymmärtäminen, jossa toimitaan. Lähdettäessä tekemään monikulttuurista työtä on muistettava, että yhteiskunnalliset, kulttuurilliset ja toimintatapoja ja -ympäristöä koskevat erot vaikuttavat työhön ja sen tuloksellisuuteen. Tarvitaan monikulttuurista tietoisuutta. Toisen kulttuurin täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta, mutta erojen ja yhteneväisyyksien suhteuttaminen omaan kulttuuriin, sekä omien suhtautumistapojen tunnistaminen helpottaa kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Työskentely katulasten kanssa merkitsi sitä, että toimimme meille oudossa ja vieraassa kulttuurissa. Ghanalainen kulttuuri ja katulasten koulu, jossa työskentelimme toimi hyvin erilaisin pelisäännöin, kuin mihin olimme tottuneet. Kaikki tämä toi työhömme ominaispiirteensä; erilaiset arvonäkemykset heijastuivat väistämättä jokapäiväisessä kohtaamisessa niin katulasten kuin koulun henkilökunnan tai ylipäätänsä kenen tahansa ihmisen kanssa.

Tietyn kulttuurin yleispiirteitä ei voi automaattisesti pitää sen kaikkien edustajien yksilöllisinä piirteinä. Jotta kuitenkin voisimme paremmin käsittää mistä ghanalaisessa kulttuurissa on kyse, on meidänkin ghanalaista kulttuuria käsittelevässä tekstissämme sorruttava paikoitellen yleistykseen. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen ghanalainen ajattelisi asioista samalla tavalla.

Toimintaympäristönä ghanalainen kulttuuri-luvun tarkoituksena on kuvata sitä sosiaalista todellisuutta, jossa draamaryhmän toiminta tapahtui. Todellisuuden monipuolinen tarkastelu on hyödyllistä niin tutkimuksemme toimintaympäristön, tutkimuskohteen kuten myös toimintaperiaatteidemme hahmottamisen kannalta. Jotta taas pystyisimme paremmin ymmärtämään niitä, pyrimme kappaleissa antamaan eväitä myös monikulttuurisen tiedon ja ymmärryksen syntymiselle. Kartoitus alkaa ghanalaisen yhteiskunnan lyhyellä kuvauksella ja kulttuurin määrittelyllä, edeten vierauden kohtaamiseen sekä arvojen tarkasteluun. Näiden lisäksi kuvaamme ghanalaista perheinstituutiota, koulutusjärjestelmää, katulapsi ilmiötä sekä katulasten koulua, jonka oppilaista draamaryhmämme koostui. Kuvaus pohjautuu subjektiivisiin kokemuksiimme ja näkemyksiimme ghanalaisesta kulttuurista ja sen kohtaamisesta. Toisin sanoen todellisuus on meidän kertomaamme ja kartoitus tapahtuu omista länsimaalaisista lähtökohdistamme käsin.

Ghana

Olimme laskeutuneet, kuka ensi-, kuka jälleennäkemisen hurmioitumisen täyttäminä, Ghanan maaperälle. Pinta-alaltaan noin 239,611 km2 kokoinen Ghana sijaitsee Guineanlahden rannalla. Maalla on yhteiset rajaviivat idässä Togon, pohjoisessa Burkina Fason ja lännessä Norsunluurannikon kanssa. Ilmasto ja kasvillisuus ovat varsin monimuotoisia savanneista sademetsiin ja vuoristoon sekä kaikkea siltä väliltä. Maan pohjoisosissa ilmasto on kuivempaa ja kuumempaa, johtuen Saharan läheisyydestä. Maan pääkaupunki Accra, jossa mekin työskentelimme, sijaitsee etelän rannikkoalueella ja on ilmastoltaan hieman lauhempi.

Nykyisen Ghanan ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle luoteesta ilmeisesti 1200-luvulla. He perustivat merkittäviä valtakuntia, joiden rikkaus perustui kultaan ja kola-pähkinöihin. Aiemmin Ghana tunnettiin nimellä Kultarannikko. Nimen antoivat portugalilaiset, jotka saapuivat 1400-luvun lopulla tarkoituksenaan käydä kauppaa ja etsiä kultaa. Kaupankäynti laajeni 1600-luvulla orjiin kun "uusi maailma" tarvitsi työvoimaa viljelmilleen. Portugalilaisten lisäksi orjakauppa veti puoleensa myös saksalaisia, brittejä ja tanskalaisia. Orjien kaupittelu ei ollut vain eurooppalaisten tulonlähde vaan osansa kaupassa oli myös alkuperäisväestöllä. Varsinkin Ashanti-heimo hyötyi myymällä vangitsemiaan muiden heimojen jäseniä. Viimein orjakauppa kiellettiin lailla 1800-luvulla.

"Ghana on onnellinen maa, jossa on poliittisia ja hymyileviä ihmisiä. Anna hyvän hengen tarttua itseesi siellä oloaikanasi"; kehottaa matkaopas . Toinen matkaopus kertoo, että Ghanassa kohtaa Länsi-Afrikan ystävällisimmät ihmiset. Tätä kaikkea on vaikeaa uskoa kun tietää historian synkeistä vaiheista ja kun näkee raunioituneita orjalinnakkeita pitkin Gha-nan rannikkoviivaa, kun kuuntelee linnan oppaan karmivia kertomuksia entisessä orjien säilytystyrmässä. Silti väitteisiin on vaikeaa olla yhtymättä. Ghana on maa, joka on mennei-syydestään huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi, onnistunut säilyttämään kulttuurinsa rikkauden, värikkyyden ja eloisuuden.

Orjakaupan jälkeen britit jäivät hallitsemaan maan eteläistä rannikkoa ja varmistamaan, ettei orjakauppa jatkuisi. Ensimmäiseen maailmansotaan tultaessa kaakao, kulta ja puu-tavara oli tehnyt Kultarannikosta Afrikan tuottoisimman siirtomaan. Vuonna 1957 Iso-Britannia myönsi Kultarannikolle itsenäisyyden ja 1960 siitä tuli tasavalta. Maa oli en-simmäinen Saharan eteläpuolella oleva valtio, joka saavutti itsenäisyyden. Ensimmäiseksi johtajaksi valittu Kwame Nkrumah nimesi valtion Ghanaksi muinaisen länsiafrikkalaisen kuningaskunnan mukaan.

Itsenäistymisen jälkeen Ghana joutui talousvaikeuksiin ja vallassa oli useita epävakaita ja korruptoituneita hallituksia. Vuonna 1982 vallan kaappasi Jerry Rawlings, joka valittiin myöhemmin vuonna 1992 ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen edelleen presidentiksi. (Else ym. 1999, 385- 387.) Vuoden 2001 alussa presidentin virkaan on astumassa uuden isänmaallisen puolueen John Kufor. Mikäli valta Ghanassa ensimmäisen kerran itsenäisyyden aikana vaihtuu rauhanomaisesti on tämä merkittävä tapahtuma. Paikalliset analyytikot ja ulkomaiset diplomaatit pitävätkin vaaleja eräänlaisena testinä Ghanan demokratialle. Karismaattisen Rawlingsin paikan ottaminen ei ole helppo tehtävä uudelle johtajalle. Helppoa ei ole myöskään kohentaa maan romahtanutta taloutta. Inflaatio on tällä hetkellä noin 35 prosentin luokkaa ja perustarvikkeiden hinnat ovat kohonneet huimiin lukemiin.

Kulttuurista rikkautta todentaa tänä päivänä Ghanan 18 miljoonaa asukasta monikult-tuurisine taustoineen. Maa on muotoutunut useiden etnisten ryhmien muodostamasta ko-konaisuudesta. Ghana on jakautunut eri heimoihin, joilla kullakin on oma kieli ja kult-tuurinsa, joskin usein nämä muistuttavat läheisesti toisiaan. Englanti on koko maan vi-rallinen kieli, mutta tämän rinnalla elää vähintään 75 paikallista kieltä ja murretta, joita puhutaan maantieteellisestä sijainnista ja heimosta riippuen äidinkielenä. Accran alueel-la puhutaan Ga- kieltä, mutta maan laajuisesti yleisin kieli on Twi, joka kuuluu Akaan kieliryhmään. Englanninkielen taito kertoo usein yhteiskunnallisesta luokasta. Köyhälistö ja maaseudun väestö eivät aina osaa englantia paria sanaa enempää.

Marjo Heinonen