Esikoiskirjailija Kirsi Poutasen haastattelu 30.07.08. Haastattelijana KekeTop Muusikko Kirsi Poutanen sinut tunnetaan Vihreä Palma orkesterista. Nyt olet myös esikoiskirjailija. Kerro mitä sinulta julkaistaan ja kuka julkaisee. Minulta tulee elokuussa 2008 Tammen kustantamana runokokoelma Café Kurskin naiset. Ymmärsin niin että pääsit julkaisemaan runokokoelma Café Kurskin naiset ensimmäisellä yrittämällä? Kyllä tässä nyt näin pääsi käymään. Tosin nuorena, alle kaksikymppisenä minulla oli vähän vastaavanlainen tilanne. Kirjoitin paljon, olin yhteydessä kustantajaan ja jo lähellä julkaisukynnystä. Olin nuori ja se asia jäi sitten kuitenkin muiden tekemisieni varjoon. Mutta tämä nyt julkaistu Café Kurskin naiset on ensimmäinen sillä mielin tehty että kirjaksi asti. Minusta on mielenkiintoista se että olet luonut uraa muusikkona ja nyt sitten aloitat julkaisevana runoilijana. Olethan sinä tehnyt tekstejä aikaisemminkin, sanoittanut lauluja itsellesi ja toisille muusikoille. Joten eihän kirjoittaminen sinulle aivan vierasta ole ollut. Kerro kuinka ajatus runoteoksen kirjoittamisesta syntyi. Oikeastaan olen kirjoittanut kaikki nämä vuodet aivan nuoresta lähtien. Muistan kirjoittaneeni ensimmäisiä runojani noin kaksitoistavuotiaana. Teini-iässä ja varhaisaikuisena kirjoittamiseni jatkui pöytälaatikkoon. Onhan minulla ollut salaisena haaveena saada joku päivä tämmöinen runokirja aikaiseksi ja julkaistuksi.
Mutta elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja minulla on ollut kaikkea muuta toimintaa koko ajan. Julkaisemisen ajatteleminenkin jäi taka-alalle. Koko ajan olen kuitenkin kirjoittanut ja ollut tekstien kanssa tekemisissä aikuisen ikäni teatteria tehden ja muusikkona tekstejä käsitellen. Tässä työssäni olen tutustunut valtavaan määrään runoja, näytelmäkirjallisuutta ja laulujen sanoituksia. Olen tehnyt laulutekstejä omiin tarpeisiin Vihreä Palma yhtyeelle ja myös tilaustyönä muille artisteille mm. Ami Aspelundille. Nyt kirjoittamisesi saikin sitten kirjan muodon. Kyllä, salainen haaveeni toteutuu. Sain lapsen kaksi vuotta sitten. Minusta tuntuu että joku merkitys sillä äidiksi tulolla oli. Se vapautti minussa kirjoittajan, näin tunnen. Elämä muuttui valtavasti. Hässäkkä lisääntyi ja lisääntynyt kiire sai minut kirjoittamaan, niin se vaan meni. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä että nämä nyt julkaistavat runoni käsittelisivät äitiyttä ja lapsen saamista. Niitä teemoja siitä kirjasta ei löydy eikä Café Kurskin naiset ole äidiksi tulemisen terapiakirja. Tästä sinun runokirjasi nimestä Café Kurskin naiset syntyy heti mielikuva erääseen lähihistorian traagiseen onnettomuuteen kun ydinsukellusvene Kursk upposi pohjoisella jäämerellä? Kyllä, yllätyksellistä se minulle itsellenikin oli. Huomasin että teksteissäni alkoi esiintyä Kursk ja sukellusveneteema. Toki metaforisena ja ladattuna fantasialla. Sukellusvene Kursk ja sen onnettomuus on yksi teema siellä runojeni muiden teemojen joukossa. Palataan vielä hetkeksi itse kirjan kirjoittamiseen. Syntyikö runokirjasi julkaisuvalmiiksi jo pöytälaatikkoon? Oletko käynyt läpi useille kirjoittajille tuttuja kirjoittajakursseja tai opintoja? Itse asiassa se mistä tämä koko kirjan kirjoittaminen selkeästi lähti liikkeelle oli se että vuosi sitten osallistuin Oriveden opiston kirjoittajakurssille. Olin haaveillut vuosia osallistumisesta kirjoittajakoulutukseen. Minulla oli 10 kuukautta vanha poika ja tunsin että minun on pakko päästä kotoa vähäksi aikaa pois, saada omaa aikaa, itseäni takaisin. Sain mahdollisuuden lähteä 5 päivän kurssille Orivedelle. Homma lähti siitä että kurssille piti tehdä ennakkotehtäviä. Mietin mitä tekisin ja kun jotakin piti saada aikaiseksi aloin vaan kirjoittamaan. Ennakkotehtävät valmistuivat ja niitä käsiteltiin kurssilla. Kurssin aikana syntyi myös uusia tekstejä ja "tulppa lähti irti". Tunsin että nyt tämä on sitä mitä haluan tehdä. Löysin vanhan rakkauden uudestaan, voisin sanoa. Kirjoitin hullun lailla öisin ja aina kuin suinkin sain omaa aikaa lapsenhoidon välissä. Siitä se lähti.
Ennen viime joulua tekstejä oli mielestäni tarpeeksi ja otin asiassani yhteyttä kustannusosakeyhtiö Tammeen. Tekstejä oli jo niin paljon että kustantaja vakuuttui että kyllä tästä kirja syntyy. Itse olin keskellä kirjoittamisprosessia ja annoin vaan tekstiä tulla ilman mitään valmiita kaavoja tai suunnitelmia. Nyt jälkikäteen minusta näyttää siltä että sain tilaisuuden ja käytin sen. Tartuin hetkeen. Näin ulkopuolisin silmin katsoen kaikki on kohdallasi tapahtunut hyvin nopeasta. Paitsi kirjoittamista on sinulle tullut perhe ja tietenkin työsi muusikkona. Valmistelit myös opintojasi päätökseen. Tein lopputyötäni Lahden ammattikorkeakoulun musiikin laitokselle ja kirjoitin kirjaani. Musiikkipuolellakin oli kiireitä ja sitten toki poikani vaati aikansa. Oli aikamoinen hässäkkä. Tuottoisaa aikaa? Kyllä, vaikka välillä tuntui että henki lähtee. Pienes pakos! Pienes pakos puristuu jos ei nyt timantti niin jonkun näköinen kivi kumminkin! Uskomme vahvasti että "Café Kurskin naiset" timantti on puristunut. | 
Myllypuron taiteilijakylä 
