Menu Content/Inhalt
Etusivu arrow Myllypuron taiteilijakylä
Myllypuron taiteilijakylä
Reijo Saarelaisen uusia maalauksia Tulosta Sähköposti

Reijo Saarelaisen uusia maalauksia Galleria Hopeinen Sivellin Helsinki.

img

Myllypuron taiteilijakylässä työskentelevä Reijo Saarelainen maalaa edelleen värikylläisiä maalauksia laudankappaleille. Katso lisää »

Lue lisää...
 
Esikoiskirjailija Kirsi Poutanen on elokuun taiteilija 2008 Tulosta Sähköposti
kirsin_poutanen 

Kirsi Poutanen (s. 1964)
on muusikko, joka on esiintynyt lukuisissa
musiikkiteatteriproduktioissa ja lauluilloissa.
Hän asuu Helsingissä ja toimii
Vihreä Palma - yhtyeessä.

Café Kurskin naiset
on hänen esikoisteoksensa. 

Kirsi Poutanen kirjamessuilla lue lisää » 

Kirsi Poutanen Kustannusosakeyhtiö Tammi » 

 

Esikoiskirjailija Kirsi Poutasen haastattelu 30.07.08. Haastattelijana KekeTop  

Muusikko Kirsi Poutanen sinut tunnetaan Vihreä Palma orkesterista. Nyt olet myös esikoiskirjailija. Kerro mitä sinulta julkaistaan ja kuka julkaisee.

Minulta tulee elokuussa 2008 Tammen kustantamana runokokoelma  Café Kurskin naiset.

Ymmärsin niin että pääsit julkaisemaan runokokoelma Café Kurskin naiset ensimmäisellä yrittämällä?

Kyllä tässä nyt näin pääsi käymään. Tosin nuorena, alle kaksikymppisenä minulla oli vähän vastaavanlainen tilanne. Kirjoitin paljon, olin yhteydessä kustantajaan ja jo lähellä julkaisukynnystä. Olin nuori ja se asia jäi sitten kuitenkin muiden tekemisieni varjoon. Mutta tämä nyt julkaistu Café Kurskin naiset on ensimmäinen sillä mielin tehty että kirjaksi asti.

Minusta on mielenkiintoista se että olet luonut uraa muusikkona ja nyt sitten aloitat julkaisevana runoilijana. Olethan sinä tehnyt tekstejä aikaisemminkin, sanoittanut lauluja itsellesi ja toisille muusikoille. Joten eihän kirjoittaminen sinulle aivan vierasta ole ollut. Kerro kuinka ajatus runoteoksen kirjoittamisesta syntyi.

Oikeastaan olen kirjoittanut kaikki nämä vuodet aivan nuoresta lähtien. Muistan kirjoittaneeni ensimmäisiä runojani noin kaksitoistavuotiaana. Teini-iässä ja varhaisaikuisena kirjoittamiseni jatkui pöytälaatikkoon. Onhan minulla ollut salaisena haaveena saada joku päivä tämmöinen runokirja aikaiseksi ja julkaistuksi.
Mutta elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja minulla on ollut kaikkea muuta toimintaa koko ajan. Julkaisemisen ajatteleminenkin jäi taka-alalle. Koko ajan olen kuitenkin kirjoittanut ja ollut tekstien kanssa tekemisissä aikuisen ikäni teatteria tehden ja muusikkona tekstejä käsitellen. Tässä työssäni olen tutustunut valtavaan määrään runoja, näytelmäkirjallisuutta ja laulujen sanoituksia. Olen tehnyt laulutekstejä omiin tarpeisiin Vihreä Palma yhtyeelle ja myös tilaustyönä muille artisteille mm. Ami Aspelundille.

Nyt kirjoittamisesi saikin sitten kirjan muodon.

Kyllä, salainen haaveeni toteutuu. Sain lapsen kaksi vuotta sitten. Minusta tuntuu että joku merkitys sillä äidiksi tulolla oli. Se vapautti minussa kirjoittajan, näin tunnen.  Elämä muuttui valtavasti. Hässäkkä lisääntyi ja lisääntynyt kiire sai minut kirjoittamaan, niin se vaan meni. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä että nämä nyt julkaistavat runoni käsittelisivät äitiyttä ja lapsen saamista. Niitä teemoja siitä kirjasta ei löydy eikä Café Kurskin naiset ole äidiksi tulemisen terapiakirja.

Tästä sinun runokirjasi nimestä Café Kurskin naiset syntyy heti mielikuva erääseen lähihistorian traagiseen onnettomuuteen kun ydinsukellusvene Kursk upposi pohjoisella jäämerellä?

Kyllä, yllätyksellistä se minulle itsellenikin oli. Huomasin että teksteissäni alkoi esiintyä Kursk ja sukellusveneteema. Toki metaforisena ja ladattuna fantasialla. Sukellusvene Kursk ja sen onnettomuus on yksi teema siellä runojeni muiden teemojen joukossa.

Palataan vielä hetkeksi itse kirjan kirjoittamiseen. Syntyikö runokirjasi julkaisuvalmiiksi jo pöytälaatikkoon? Oletko käynyt läpi useille kirjoittajille tuttuja kirjoittajakursseja tai opintoja?

Itse asiassa se mistä tämä koko kirjan kirjoittaminen selkeästi lähti liikkeelle oli se että vuosi sitten osallistuin Oriveden opiston kirjoittajakurssille. Olin haaveillut vuosia osallistumisesta kirjoittajakoulutukseen. Minulla oli 10 kuukautta vanha poika ja tunsin että minun on pakko päästä kotoa vähäksi aikaa pois, saada omaa aikaa, itseäni takaisin. Sain mahdollisuuden lähteä 5 päivän kurssille Orivedelle.

Homma lähti siitä että kurssille piti tehdä ennakkotehtäviä.  Mietin mitä tekisin ja kun jotakin piti saada aikaiseksi aloin vaan kirjoittamaan. Ennakkotehtävät valmistuivat ja niitä käsiteltiin kurssilla. Kurssin aikana syntyi myös uusia tekstejä ja "tulppa lähti irti". Tunsin että nyt tämä on sitä mitä haluan tehdä. Löysin vanhan rakkauden uudestaan, voisin sanoa.  Kirjoitin hullun lailla öisin ja aina kuin suinkin sain omaa aikaa lapsenhoidon välissä. Siitä se lähti.
Ennen viime joulua tekstejä oli mielestäni tarpeeksi ja otin asiassani yhteyttä kustannusosakeyhtiö Tammeen. Tekstejä oli jo niin paljon että kustantaja vakuuttui että kyllä tästä kirja syntyy. Itse olin keskellä kirjoittamisprosessia ja annoin vaan tekstiä tulla ilman mitään valmiita kaavoja tai suunnitelmia. Nyt jälkikäteen minusta näyttää siltä että sain tilaisuuden ja käytin sen. Tartuin hetkeen.

Näin ulkopuolisin silmin katsoen kaikki on kohdallasi tapahtunut hyvin nopeasta. Paitsi kirjoittamista on sinulle tullut perhe ja tietenkin työsi muusikkona. Valmistelit myös opintojasi päätökseen.

Tein lopputyötäni Lahden ammattikorkeakoulun musiikin laitokselle ja kirjoitin kirjaani. Musiikkipuolellakin oli kiireitä ja sitten toki poikani vaati aikansa. Oli aikamoinen hässäkkä.

Tuottoisaa aikaa?

Kyllä, vaikka välillä tuntui että henki lähtee.

Pienes pakos!

Pienes pakos puristuu jos ei nyt timantti niin jonkun näköinen kivi kumminkin!

Uskomme vahvasti että "Café Kurskin naiset"  timantti on puristunut.

Lue lisää...
 
Kirsi Poutanen ja orkesteri Vihreä Palma Tulosta Sähköposti
 poutanen
Kirsi Poutanen
 

Vihreä Palma on ripaus Espanjaa, häivähdys fadoa jazzahtavin maustein.
Se on myös uutta suomalaista chansonia ja välimerellistä ekspressiivisyyttä sekoitteleva luova, yllätyksellinen kokoonpano.

www.vihreapalma.com

Aikaisempia KekeTop taideteoksia

 

 
Taidemaalari Heikki Alitalo on poistunut keskuudestamme Tulosta Sähköposti

alitalo
Hikiliina 1988 © Alitalo

Myllypuron taiteilijakylän Grand Old Man on poissa.

Heikkiä jäivät kaipaamaan perhe, sukulaiset, naapurit, ystävät, taiteilijatoverit.

Heikki Alitalo 1923 - 2007, haastattelu "Tragedia on alkanut, Komedia on päättynyt." Lue >>>

Lue lisää...
 
Konstruktivismi Paavo Kauramäen väriprisman läpi nähtynä Tulosta Sähköposti

 Määräsuhteiden taiteen synty ja kehitys
Konstruktivismi Paavo Kauramäen väriprisman läpi nähtynä

Otsikko on tahallisen monisanainen ja sen takia ehkä vaikuttavan kuuloinen. Ikään kuin väitöskirjan tyyliin. Jos todenteolla haluaisimme tutkia Paavo Kauramäen uraa määräsuhteiden ja väriprisman ja taiteiden parissa, törmäisimme vaikeisiin ongelmiin. Kauramäen työ taiteen ja värisuunnittelun aloilla on niin mittava, että siinä tosiaan tarvittaisiin väitöskirjan sivumäärä. Yli kolmekymmentä vuotta kuvataiteen kaunaisilla kentillä, vuosikausia töitä käytännön värimaailmassa.

kuvaacryl

Kauramäen käsiala on monien ihanien puisten rautatieasemiemme värisuunnittelu(mm. Espoon, Kauklahden ja Kirkkonummen asemat). Hän oli ensimmäisiä jotka aloittivat elävöittämään harmaita betonilähiöitä kokonaisvaltaisilla suunnitelmilla- "työ, jota pitäisi tehdä yhä enemmän", sanoi Kauramäki. Hänen suurin yksittäinen työsarkansa värisuunnittelussa on ollut Tikkurilan värikarttojen valmistus yhdessä Mirja Nissisen ja Maisa Wiklundin kanssa. Tämä työ käsitti sävyjen etsimistä, nimeämistä, uudellennimeämistä, kokeiluja, kopiointeja, soveltamista ja numerointia.

Toisessa Tikkurilan värikartassa on 600 sävyä, toisessa peräti 2000. Näistä osa on perussävyjä, osa on taitettuja ja vaalennettuja. Periaatteessa nykyajan tietokoneessa tosin on jopa miljoonia värejä, mutta kuinka moni tietokonefriikki tai muukaan värien ystävä pystyy nimeämään enempää kuin kaksi- kolmekymmentä väriä? Kuinka moni osaa käyttää värejä suhteessa toisiinsa? Kuinka moni ymmärtää valaistusolosuhteiden monimutkaisuuden ja muuttuvuudet värisuunnittelussa.? Miten nimetä sävyjä, joilla ei ole ollut suomenkielisiä vastineita? Tätä taustaa vasten ehkä ymmärtää Kauramäen työn laajuuden.

Paavo Kauramäki osaa puhua väreistä käytännönläheisesti. Kun Kauramäen harkitun "väriprisman" liittää monipuoliseen muotomaailmaan, pääosin suprematismi- vaikutteiseen konstruktivismiin, päästään iloittelevaan ja samalla syvämietteiseen kokonaisvaikutelmaan.

Takavuosien turhankin askeettinen tyyli on taakse jäänyttä elämää. Näissä kuvissa on musikaalista sykettä, rytmiä ja melodiaa, ajoittain myös harkittua riitasointua.
Paavo Kauramäki kertoo suprematismin olleen hänelle tärkeä tyylisuunta ja taiteellisen asenteen lähtökohta. Hänet on usein luokiteltu myös konkretistiksi. "Ehkä konstruktivismi on parempi yleismääritelmä" sanoo Kauramäki. "Konkretistit painivat vain taiteen sisäisten ongelmien kanssa. Konstruktivismi on ollut kiinnostuneempi myös ympäröivistä asioista. Parhaimmillaan se on ollut myös sosiaalista ympäristötaidetta, julkisia teoksia ja yhteistyötä arkkitehtien kanssa. Konstruktivistithan vaikuttivat mm. Bauhaus idean syntymiseen. Yksi osa Bauhausia oli asuinympäristön viihtyvyyden korostaminen, mikä on Suomessa liian usein unohdettu.

"Suprematismi on myös vaikuttanut minuun paljon syvemmin kuin länsieurooppalainen konkretismi. Mutta epäilen, voiko ketään muuta kuin suuntauksen perustajaa Malevitsia kutsua suprematistiksi."

Malevits määritteli suprematismin näin: "Suprematismilla tarkoitan puhtaan tunteen ylivoimaa (Suprematie) kuvataiteessa. Suprematismin kannalta ovat esineellisen luonnon ilmiöt sinänsä merkityksettömiä. Oleellista on tunne sellaisenaan, aivan riippumattomana siitä ympäristöstä, missa se on syntynyt, eikä ainoastaan suprematismissa vaan taiteessa ylipäänsä, sillä taideteoksen pysyvä arvo riippuu yksinomaan ilmaisumuodon saaneesta tunteesta."

Paavo Kauramäen teoksissa tuo ilmaisumuodon saanut tunneskaala on laaja. Kauramäki ei ole siis lähtenyt liikkelle abstrahoinnista (jonkin reaalisen pelkistämisestä) vaan ilmaisumuodon sisäinen rytmi (väri, muoto, rytmi) on aiheuttanut sen, että eräissä töissä on myös viitteitä esineelliseen maailmaan.

Lue lisää...